Nykyisen Kenkäveron paikalla tapahtui nuijasodan aikaan historiallisen raaka verilöyly – sotilaat teurastivat satoja kapinoivia talonpoikia
Kenkäveron pihalla seisoo kivipatsas, jossa on kaksi nuijamiestä. Alaosassa on teksti: Pystytetty Suur-Savon pappilan luona tammikuun 23. päivänä 1597 kaatuneiden Savon nuijamiesten muistolle.
Se on muisto verilöylystä, joka hakee Mikkelin seudun historiassa vertaistaan. Lähes 300 savolaista ja hämäläistä talonpoikaa kohtasi loppunsa samalla pihalla, jossa nyt astelevat Kenkäveron vieraat.
Päivää kutsutaan myös Suur-Savon taisteluksi. Mikkelin historiassa on paljon sotaisia vaiheita, mutta Kenkäveronniemen murhenäytelmä lienee eniten ihmishenkiä vaatinut yksittäinen tapahtuma.
Suur-Savon taistelu ei itse asiassa ollut taistelu vaan joukkomurha.
Kenkäveronniemen tapahtumiin loppui nuijasota Savon osalta. Talonpoikien kapinasta Pohjanmaalla syttynyt sota oli levinnyt Savoon vuoden 1597 alussa ja käskynhaltija Klaus Flemingin armeija määrättiin tekemään kapinasta loppu. Seurasi taisteluja muun muassa Joroisissa ja Juvalla.
Eri puolilta maata tulleet talonpojat ja Pietari Paavalinpoika Juustenin komentamat armeijan joukot kohtasivat 23. tammikuuta Kenkäveronniemen pappilan mailla. Nuijamiehiä johtivat Tapani Hänninen ja armeijasta nuijamiesten puolelle loikannut Paavo Tuomahainen.
Nuijamiehet linnoittautuivat pappilaan, jolloin Juusten ilmoitti, että pappila poltetaan ja ihmiset sen mukana, elleivät talonpojat antaudu. Juusten lupasi säästää antautujien hengen.
Nuijamies.
Talonpojat laskivat aseensa ja tulivat ulos pappilasta. Tällöin alkoi verilöyly. Kaikki antautuneet tapettiin pihalle keihäillä, miekoilla, kirveillä ja hakapyssyillä.
Hänninen kuljetettiin Käkisalmeen tuomittavaksi. Tuomahaisen ruumis vietiin kirkon eli nykyisen Kivisakastin mäelle teilattavaksi.
Tämä lienee tehty varoitukseksi muille. Yleensä teilaaminen eli luiden ja jäsenten hidas murskaaminen teilipyörässä tehtiin elävälle ihmiselle.
Nuijasota mainitaan Kenkäveron verkkosivujen historiikkiosassa, mutta muuten tapahtumat eivät paljoa näy nykyisen Kenkäveron tarjonnassa.
– Sellaiset kävijät, jotka ovat perehtyneet historiaan ja tuntevat tuon muistopatsaan taustat, mainitsevat joskus asiasta. Ja kyllä nuijasodan tapahtumista kerrotaan myös opastetuilla kierroksilla. Mutta emme me sitä ole muuten erityisesti esille nostaneet, sanoo toiminnanjohtaja Anne Ossi.
Ossi pitää nuijasodan tapahtumia kuitenkin merkittävänä osana Kenkäveron ja koko alueen historiaa.
– Tämä paikka on ihan mieletön mikkeliläinen kulttuuriomaisuus. Tälle paikalle ei totisesti tarvitse keksiä tarinoita, niitä riittää ihan oikeastikin kerrottavaksi, Ossi nauraa.
Kuvanveistäjä Eino Räsäsen valmistama patsas paljastettiin 27.8.1939. Sen alkuperäinen sijoituspaikka oli Kaihunharjulla. Nykyiselle paikalleen patsas siirettiin kesällä 1992.
Filosofian maisteri, Sodan ja rauhan keskus Muistin sisältöjohtajana toimiva Pia Puntanen kirjoitti yhdessä Taru Särkän kanssa vuonna 1995 julkaistun teoksen Nuijasota Savossa – kaskiviljelijän kannanotto yhteiskunnan murrokseen.
Puntanen pitää nuijasotaa hieman unohdettuna sotana ja nostaa esille ainakin yhden merkittävän syyn.
– Paikkakuntamme oman historian esitteleminen on kovin ohutta, koska Suur-Savon museon näyttelytilojen ja resurssien puitteissa kattavan perusnäyttelyn toteuttaminen on ongelmallista.
Puntanen pitää nuijasotaa käytännössä sisällissotana.
– Ja jollakin tavalla oikeutettuna sellaisena. Talonpoikien mitta täyttyi ja he nousivat kapinaan armeijaa vastaan. Jollakin tasolla sen voi rinnastaa vuoden 1918 sisällissotaan, Puntanen sanoo.
Nuijasota on jättänyt jälkensä Mikkelin nimistöön. Mikkelin viides kaupunginosa on Nuijamies ja sinne keskustasta johtava katu nimettiin vuonna 1917 Nuijamiestenkaduksi.
Nuijamies oli myös tunnettu mikkeliläinen hotelli ja ravintola, joka avattiin vuonna 1943. Se toimi ensin Hallituskadulla niin sanotussa aseman rinteessä ja muutti myöhemmin Porrassalmenkadulle. Nuijamies lopetti toimintansa vuonna 2006.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti